Iällä on väliä: työpaikan keinoja työkyvyn tukemiseen

Vuonna 2023 työeläkejärjestelmästä siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle reilu 17 700 henkilöä. Lähes 11 000 heistä oli yli 55-vuotiaita. Keski-ikäisiä ennenaikaisesti eläköityneitä oli noin 5 000 ja alle 35-vuotiaita lähes 2 000. Työkyvyttömyyden riski siis kasvaa iän myötä.

Eri ikäisillä työkyvyttömyyden diagnoosit vaihtelevat. Nuorilla korostuvat mielenterveyssyyt, vanhemmilla työntekijöillä puolestaan tule-sairaudet. Tämä ei toki ole yllättävää: tule-sairaudet kehittyvät tyypillisesti luonnollisen ikääntymisen ja pitkään jatkuneen työkuormituksen myötä ja heikentävät työkykyä usein vasta vanhemmalla iällä.

Positiivista on, että työtä tekevän väestön terveys on parantunut viime vuosikymmeninä merkittävästi. Iän lisäksi myös ikäluokka, eli syntymävuosi, vaikuttaa riskiin päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle. 1970-luvulla syntyneillä on miltei puolet vähemmän tiettyihin sairauksiin liittyviä työkyvyttömyyseläkkeitä kuin 1960-luvulla syntyneillä. Kaiken kaikkiaan työntekijät ovat entistä terveempiä ja elävät aiempaa pidempään. Esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet ovat vähentyneet Suomessa paljon, mikä näkyy myös työkyvyttömyyseläkkeissä: tapauksia on vähemmän ja ne ilmenevät myöhemmällä iällä.

Koska monet sairaudet kehittyvät aiempaa myöhemmin, on tästä hyvästä kehityksestä seurannut viime vuosina kasvava trendi yli 60-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeissä. Yksityisellä sektorilla työkyvyttömyyseläkkeen harkinnassa 60. ikävuosi on ratkaiseva siitä näkökulmasta, että työkykyä arvioidaan lievemmin ehdoin. Yli 60-vuotiailla työkykyä arvioidaan suhteessa omaan työhön ja sen vaatimuksiin, eikä enää suhteessa sellaiseen työhön, jota henkilön voidaan arvioida kohtuudella kykenevän tekemään. Koska työntekijät ovat keskimäärin terveempiä ja pystyvät jatkamaan työssä pidempään, on ilmeistä, että yli 60-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkehakemusten määrä kasvaa. Lievemmät työkyvyn arvioinnin ehdot myös kasvattavat myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrää yli 60-vuotiailla.

Ikä ei tietenkään yksinään ole työkykyhaasteiden taustalla, vaan esimerkiksi työ sekä työolosuhteet vaikuttavat työkykyyn. Vaikka pitkittyneen työkyvyttömyyden alku on siirtynyt myöhemmälle iälle, on eri työntekijäryhmien välillä silti merkittäviä eroja. Erityisesti ammatti vaikuttaa voimakkaasti siihen, milloin oireet alkavat näkyä työkyvyttömyytenä. Fyysisesti kuormittavissa ammateissa työskentelevät päätyvät useammin työkyvyttömyyseläkkeelle kuin asiantuntijatyötä tekevät. Työn fyysisen kuormittavuuden ohella esimerkiksi liiallinen työmäärä ja työn hallinnan puute voivat ennakoida työkyvyttömyyttä.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrä kasvaa iän myötä varsin tasaisesti. Eri ammateissa työkyvyttömyysetuudet kuitenkin alkavat eri-ikäisinä, ja jo keski-ikäisillä voi olla merkittävästi tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Varman data osoittaa, että selän ja yläraajojen sairaudet alkavat korostua keski-ikäisillä joka ammatissa. Poikkeuksellisesti kuljettajilla selkä- ja yläraajasairaudet tosin näkyvät jo nuoremmillakin. Alaraajojen ja nivelten sairaudet yleistyvät vanhemmissa ikäluokissa. Ammatista riippumatta mielenterveysongelmat ovat selkeästi suurin eläkeyhtiön etuuden syy vain nuorimmalla ikäryhmällä.

Jotta työkyvyttömyys voidaan välttää, on työpaikalla tärkeä tukea työntekijöiden työkykyä ennakoivasti. Joissain ammateissa, kuten esimerkkimme linja-autonkuljettajilla, tuki- ja liikuntaelimistön terveyden tukemisen tarve kestää koko työuran. Hyvä työergonomia, työhön tehtävät muokkaukset, kuten erilaisten apuvälineiden käyttö ja työn tauottaminen, sekä taukoliikunta ovat esimerkkejä keinoista, joilla tuki- ja liikuntaelinten terveyttä voi työpaikalla edistää. Keski-ikäisten työntekijöiden kanssa esihenkilön kannattaa keskustella myös heidän kokemastaan kokonaiskuormituksesta. Esimerkiksi joustot työajoissa ja työn tekemisen paikoissa voivat auttaa ruuhkavuosien keskellä kamppailevia. Nuoren työntekijän osalta esihenkilön on tärkeä varmistaa, että perehdytys työhön on hoidettu hyvin ja että nuori saa riittävästi tukea työhönsä. Ikäjohtaminen on hyvä keino työn sujuvuuden ja työkyvyn varmistamiseen.

Työkyky voi siis vaihdella työuran eri vaiheissa, ja myös eri syistä. Esihenkilöllä täytyy olla herkkyyttä tunnistaa erilaisia työkyvyn tilanteita ja tarpeita, jotta hän osaa tarttua työkyvyn pulmiin mahdollisimman varhain. Esihenkilön roolia tiimiläisten työkyvyn edistäjänä auttaa se, että hänellä on parhaassa tapauksessa samanaikaisesti ymmärrys ammatin vaatimuksista, työkyvyttömyyden syistä sekä työntekijöiden yksilöllisistä tilanteista.